sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Projektilla on alku ja joskus jopa, loppu

Villasukkien tekemisestäkin saa projektin. Ainakin tämä nainen. Näiden sukkien kanssa taisi olla kyseessä joku projekti, tai ainakin suunnitelma, tai teema. En tiedä. Ikinä en ole sukkia tehnyt melkein viidettä kuukautta.

Aloitin innolla ennen Juhannusta kutomaan yhdestä lempilangastani, Heritagen Silk Paintsin langasta, ihanuus sukkia itselleni. Heritage Silk Paints on merino-silkkisekoitteinen ihanan kevyt ja ohut lanka. Värinä langassa oli 9995 Violets, upeita eri lilan sävyjä. Pähkäilin ja tuumailin mallia pitkää. Jotain yksinkertaista, jotain kaunista. Päädyin ottamaan varteen idean Melissa Morgan-Oakesin kirjasta "Neulo kaksi sukkaa kerralla" mallin Keimailu (s. 68).

Juhannus meni. Kesäkuu meni. Tuli heinäkuu ja kesäloma. Ja sukat eivät edistyneet mihinkään koko loman aikana. Kesälomakin meni, tuli elokuu ja sukat olivat edelleen työn alla. Syksy saapui, ilmat kylmenivät. Katselin useasti keskeneräistä työtä ja mietin, että uutta ei aloiteta ennenkuin nuo ikuisuus projekti- sukat olisivat valmiit.

Sitten saapui kylmät ilmat, elettiin lokakuun alkua ja yöpakkasetkin saapui tähän kaupunkiin. Ja minua rupesi palelemaan, olenhan aikamoinen vilukissa. Tarvitsin säärystimet, kun viime talvena tehdyt olivat tulleet jo tiensä päähän. Mutta ne sukat ... Ne piti tehdä valmiiksi että sain aloittaa säärystimet. Ja valmistuihan ne, kahdessa päivässä tikutin ne valmiiksi ( siis että pääsin niistä eroon :D ) ....

Mutta kauniit niistä tuli, oli tuo kuitenkin vaivannäön arvoinen sukkapari.